No niin. Taas mennään. Pelasin taas. Näin kirjoittelin tässä menneellä viikolla rakkaalle miehelleni Facebookissa, kun en taaskaan kehdannut kertoa kasvokkain. Tiesin hänen pettyvän, joten kirjoitin mieluummin viestin hänen nukkuessaan. Ja hyvä niin. Ensimmäistä kertaa ajattelin, että kirjoittaminen voisi peräti auttaa.
Avataanpa vähän taustaa:
Olen 28-vuotias nainen, ja olen peliriippuvainen. UHKAPELIRIIPPUVAINEN. No, nyt se on sanottu. Eikä siinä, en ole salaisuutena tätä pitänyt koskaan keneltäkään. Päin vastoin - olen yrittänyt levittää sanaa ja varoittaa muita, että älkää nyt hyvänen aika lähtekö tähän oravanpyörään.
Olen ollut peliriippuvainen jo 9 vuotta. Kaikki alkoi vuonna 2011, kun muutin omilleni ja talous siirtyi omalle vastuulle. Ensimmäiset nettikasinokokeilut toivat kaikenlaista tunnetta jännityksestä innostumiseen, ja ensimmäinen suuri voitto, huikeat 1700 euroa, olivat ensimmäinen isompi niitti, josta vyyhti alkoi kasvaa. Pikavipitkin tulivat siihen aikaan tutuksi. Vaikka talousongelmat ovat jo kaukana takanapäin, ei peliriippuvuus ole kadonnut koskaan.
Joskus menee puolikin vuotta kuivilla. Sitten sorrun taas. Ja kun en vaan yksinkertaisesti osaa lopettaa! Saatan tallettaa 25 euroa - 12 kertaa. Aina kuvittelen, että jos seuraavalla kerralla sitten voitan isosti ja saan kaiken takaisin. Kyllä kyllä. Niinhän se toimii. Joskus toimiikin - mutta erittäin, erittäin harvoin.
Olen kyllästynyt tähän. Haluan tästä eroon. Siispä päätin ottaa jälleen kerran itseäni niskasta kiinni, mutta vähän eri tavalla. Ajattelin hakeutua terapiaan ja samalla kirjoittaa tästä päiväkirjaa. Ehkä tästä voisi olla apua muillekin.
Pelaaminenhan on kuitenkin kivaa. Aina siihen asti, että syyllisyys iskee. Ensin iskee kuitenkin tarve peitellä. Miten saan paikattua tämän, peruutettua tämän, peiteltyä koko asian.. Ennen teinkin niin, mutta nykyään osaan onneksi myöntää suoraan miehelle ja pyytää anteeksi. Ja miksi siinä vaiheessa, kun pelihimo iskee, on niin pirun vaikea muistaa se hirvittävä pettymys? Kun sitä tuntee itsensä niin likaiseksi, epäonnistuneeksi?
Kun se pelihimo voi lähteä mistä vaan. Näet siistin uuden kasinopelimainoksen. Tai joku puhuu kasinopeleistä. Ja sitten mietit, että ei hitto, jos sitä ihan vähän vaan. Ja kun se himo iskee, et pysty lopettamaan. Kuulostaako tutulta? Hae apua! Tämä ei ole tervettä.
Tähän blogiin ajattelin purkaa ajatuksia ja arkea peliriippuvaisen näkökulmasta. Sanotaan vaikka näin, että toivottavasti en joudu kirjoittelemaan paljon! Se tarkoittaisi, että pelihimo iskee liian usein. Yritän pitää asian kurissa. Mutta ajattelin myös kirjoittaa siitä arjesta, joka tapahtuu peliriippuvuuden ulkopuolella. Vaikka se onkin osa minua, niin triggerihetket pois lukien en ajattele pelaamista juuri ollenkaan. Ja niin sen pitää ollakin. Tavoitteena on, että ajattelen vähemmän ja vähemmän, jotta voin kokonaan lopettaa. Lopulta. Ja se päivä todellakin vielä koittaa. Minä pystyn tähän!
Tervetuloa siis te, jotka haluatte saada vertaistukea tai muuten vaan lukea peliriippuvuudesta, mun arjesta ja elämästä.
Mitkä asiat sulle triggeröi? Mitä tunteita sä koet ennen pelaamista, sen aikana ja sen jälkeen?
- Peliriippuvainen
Kommentit
Lähetä kommentti